7.8.2016

Maastoesteitä!

Samana päivänä kun Elmo Jankari ja DD aloitti olymppiaurakkansa kenttäratsastuskessa Riossa, tutustuttiin mekin Inkun kanssa lajiin! Suunnattiin siis turpa kohti maastoestevalmennusta. Kerran aiemmin ollaan maastoesteitä menty leirillä, joten pientä hajua lajista jo oli. Lisäksi koko viikon luin kenttäblogeja ja kenttäsääntöjä ihan innoissaan. Vähän jännitti tietenkin, onhan laji maailman vaarallisin urheilulaji ja Inkku ei ole se helpoin kaveri hypätessä (onneksi, eihän siinä helpolla hevosella mitään oppisi ;)) ja joskus meillä erikoisesteet ovat olleet kynnys.
   Verkkailtiin hiekkaketällä ennen valmentajan saapumista askellajit läpi ja kun valmentaja tuli, juteltiin vähän aikaa hyppytaustoista yms, jonka jälkeen aloiettiin verkkaamaan pikkutukilla. Hypyt onnistuivat ihan hyvin ja saatiin hyvä tempo heti alkuun. Tukin jälkeen jatkettiin pienelle sianselälle ja otettiin tukkia ja sianselkää peräkkäin. Kun tempo lähti kasvamaan vähän turhankin paljon, otettiin sitä alas - ja heti lähdin oikaisemaan ja tähän tehtiin vielä hienosäätöä.
    Seuraavana vuorossa oli huilu ja se onnistui kans ihan kivasti. Huilun jälkeen käytiin katsomassa hauta, kun sitä ei olla ennen hypätty, Inkku vähän nuuskasi ja sen jälkeen ei enää sanonut mitään. Tultiin haudalle pari kertaa, ja hyviä hyppyjä tuli, poni oli iloisella ilmeellä menossa. Haudan ja huilun jälkeen oli vuorossa muutaman esteen rata, ensimmäinen kerta meni vähän huonommin ja osa hypyistä epäonnistui, enkä pysynyt mukana, enkä saanut laukkoja korjattua suoraan vaan piti ravin kautta korjata, joka taas sitten rikkoi rytmiä. No, saatiin sitte ohjeeksi vaihtaa vielä kunnon kevyeeseen istuntaan ja sehän auttoi! Hypyistä tuli heti paljon pyöreämpiä ja poni pääsi käyttämään selkää ihan eritavalla. Lisättiin sitten loppuun punainen a-este. Jännitin sitä itse, kun se oli sitä tuttarin korkeutta ja kaikki aiemmat oli harrastetta - jos sitäkään, ja lisäksi oli pieni ylämäki mikä lisäsi omaa epävarmuutta. Videolta näkyy kun rupean tuuppaamaan ihan kunnolla ennen estettä, oman epävarmuuden takia ja tottakai fiksu poni stoppaa. No uusi yritys ja sama juttu uudestaan, otettiin sit toisesta suunnasta lähestyminen ja hyppy onnistui, tultiin sit uudestaan alkuperäisestä suunnasta ja ongelmaa ei enää ollut ku en lähtenyt tuuppaamaan ja tuin ponia ennen estettä.


Sitten siirryttiin pellolle menemään ylös- ja alashyppyä ja uutta hautaa. Ylöshypyissä ei ollut ongelmaa ja alashypyissä en ekoissa saanut ihan pidettyä tasapainoa, mutta kyydissä pysyin. Uuden haudankaan kanssa ei ollut ongelmia ja hyvällä fiiliksellä mentiin pari tehtävää ja meinasinhan mä tippuakin vikan alashypyn jälkeen kun poni rupesi ilosta pomppimaan :D




  Siirryttiin sitten toiselle pellolle ja mentiin jykevämpää hautaa pari kertaa ja käytiin utustumassa veteen. Lopuksi mentiin sitten semmoinen hauta-laukkapätkä reippaassa temmossa - vesi - hauta ja hauta - alamäki - vesi - pitkä laukkapätkä - hauta tehtävää  tämäkin onnistui hyvin. Aluksi veteen menemisessä oli haastetta, mutta laukassa ei enää ollenkaan.



Kokonaisuudessa valmennus meni hyvin ja se oli ihan mahtavaa! Saatiin paljon vinkkejä mitä varmasti voi hyödyntää rataesteilläkin ja Inkku tykkäsi paljon. Poni oli muutenkin kokoaan yllättävän rauhallinen ja tyytyväinen <3

Onko muut kokeillut uusia lajeja tälle kesälle?

13.7.2016

Parasta ikinä!

Maastoilu nimittäin, en vaan tiedä onko parempaa fiilistä, kun se, että pääsee tykittämään niin kovaa kun ponin jaloista lähtee ja nauttimaan kauniista maisemista iloisesti hörössä olevien korvien välistä. Postauksen lopussa pääsette tekin fiilistelemään kypäräkameravideon muodossa.
Kuvankaappaus videolta
 Eilen mentiin maastoon kopilla, että päästiin pidempään ja päästelemään ihan kunnolla. Käyn normaalisti tuota samaa lenkkiä lainahevosella, joka on isompi kuin Inkku ja huomattavasti parempi kunto kun Inkulla niin aattelin, että ei Inkku varmaan helposti tuota jaksa, vaan jaksoi, ja voi vitsi poni tykkäsi. En tiedä kumpi tykättiin enemmän, mutta yksi huonopuoli tuossa oli, en malta odottaa, että päästään uudestaan. Jos vaan ois mahdollista niin varmaan maastoilisin sen kolme kertaa viikossa.

                  Löytyykö muita, jotka tykkää maastoilusta?

10.7.2016

Siilin kärsäntuikkaaja kolmoset 20.-23.6.2016

//Alku karkasi hieman postauksen aiheesta kuulumisiin, mutta itse leiristäin on tekstiä hieman alempana//
Kesäkuun postaussaldo näyttää... yhtä postausta, mutta kukapa sitä sisällä haluaisi olla kun vihdoin Suomessa on edes kesän kaltainen ilma.
      Lisäksi en nyt hirveästi ole ollut kotonakaan, käytiin siis powercupin aluekarsinnoissa ja finaalipaikka jäi tältä vuodelta saamatta, harmittavan pienen kolautuksen takia, joka hullun tuurilla olisi puomi myös pysynyt ylhäällä. Ilman puomivirhettä sijoitus esteillä olisi ollut 4. jolloin luokan neljä ensimmäistä olisi ollut saman sekunnin sisällä, mutta puomille ei nyt jälkikäteen voi mitään ja nyt oltiin 13. Neljäs sijoitus esteillä ja maailman huonoin koulurata olisi oikeuttanut finaalipaikkaan. Harmittaa tuo puomi kyllä ihan älyttömästi, kun olisin vain pyytänyt hieman isompaan hyppyyn ja suoristanut paremmin ennen estettä, sitä tuskin olisi tullut. Pienestä se oli kiinni mutta ei voi mitään, muuten olen rataan kyllä supertyytyväinen!
    Powercupin karsinnoista  jatkettiin matka kohti siilinjärveä ja neljäpäiväistä tehovalmennusleiriä. Paikkoineen ja ihmisineen talli on minulle ennestään tuttu, sillä aloitin siellä ratsastuksen 4-vuotiaana ja ratsastin aina siihen asti, kun mutettiin Kajaaniin. Viimevuonna sinne kuitenkin valmistui uusi, erittäin hieno talli, jonka takia paikat olivat alussa vähän hukassa.
 
   Leirillä menin Inkulla suurimman osan ajasta ja kaksi tuntia tuntihevosilla. Maanantain puomitunnin menin minulle jätti kokoisella mustalla pv-tamma Venlalla ja joku murphyn laki siihen iski kun pitkään aikaan en ole mennyt 155cm isommalla hevosella ja tottakai minä sieltä lensin. Pahasti ei käynyt, hanskat kärsivät ja kolme kynttä taittui sisäänpäin, sekä alaselkä vihoitteli vähän aikaa. Tältä tunnilta ei ole meistä mitään muuta kun epäonnistunutta kypäräkamera materiaalia ja tippuminenkaan ei tullut videolle. Toisen tuntiponi tunnin menin torstaina ja kyllä mulla on sisällä joku musta poni magneetti, sillä tämänkin tunnin menin mustalla ponilla, pikkuruisella Pojulla. Poni oli minulle ennestään tuttu ratsastuskouluajoista ja muistan kun silloin olin sitä mieltä, että poni oli haastava ja ravi todella vaikea, vaan eipä ollut enään Inkun jälkeen. Tunnin aiheena oli pohkeenväistöt, jotka onnistuivat hyvin ja poni oli todella mukava! Ylipäätään kaikki Siilin tuntihevoset joilla olen mennyt ovat olleet oikein mukavia, vain yksi sellainen joka ei ollut minuntyyliseni.


Loput leiritunnit menin siis Inkulla, joihin kuului pari koulutuntia, maastoestetunti, estetunti, yö maasto ja leirikisat. Lisäksi ohjelmassa oli uittoa kaksi kertaa ja molemmat kerrat uitin Inkkua ja voi vitsi meillä oli kivaa! Heitin samalla talviturkkini ponin kanssa uidessa, vaikka karvahattu vielä jäi päähän. Yömaastossa oltiin klo 23-24 ja maasto oli oikein mukavaa vaihtelua. Päästiin tykittämään mäkeä ylös ihan täysillä ja nauttimaan kivoista maisemista, tunnollinen ponin omistaja oli vielä tallissa kylmäämässä ponin jalkoja, kun muut leiriläiset jo nukkuivat - heh. Koulutunneilta sain ihan älyttömästi treenimotivaatiota ja hyviä istuntavinkkejä, kun jalka on nyt ruvennut heilumaan enemmän kuin aiemmin. Ajattelin että mun pitää vaan rentouttaa reisi, mutta sitä se ei vaatinutkaan sitä, vaan lantion asentoa piti muuttaa. Siilin opetuksessa mielestäni tämä on tärkeää, että pureudutaan ongelman ytimeen eikä vain sanota, että pysäytä jalka. Tajusin vasta leirin jälkeen, mihin mikäkin neuvo vaikutti ja huomasin sen sitten selkeästi kotona treenatessa.

Meillä oli ihan mahtava leiriporukka ja tullaan varmasti pitämään yhteyttä jatkossakin ja yhden leiriläisen luona kerkesin jo käväisemäänkin. Ikävä jää, mutta toivottavasti ensi vuonna saataisiin edes osa samasta porukasta kokoon. Iltaohjelmat ja isoset olivat myös tosi mukavia. Koko leiripoppoon kuva katosi multa johonkin, mutta se näkyy onneksi leirivideossa.                                                     Joko muut on ollut leirillä?